Yksinäisyys

26.08.2018 14:06

Kuva: Pixabay

Kiinnostuin yksinäisyydestä perheterapeutiksi opiskellessani. Koulutuksessa keskityttiin pohtimaan ihmisen läheisverkoston merkitystä sekä haasteiden aiheuttajana että voimavarana elämän haasteista selviytymisessä. Työskentelin tuolloin päihdepoliklinikalla, jossa valtaosa asiakkaistani tuntui kärsivän yksinäisyydestä. Niinpä aloin miettiä perheterapeuttisen näkemyksen soveltamista yksinäisten ihmisten elämäntilanteissa. Tein myös lopputyöni psykoterapiakoulutukseen yksinäisyys-aiheesta. Sitä kirjoittaessani koin ahaa-elämyksen ja tiedostin oman yksinäisyydentunteeni elämänhistoriassani.

Mitä yksinäisyys on? Kuka on yksinäinen? Sinäkö? Jos tunnet kärsiväsi yksinäisyydestä ja tunnet usein, ettei sinulla ole ketään, johon tukeutua, saatat olla yksinäinen. Jos systemaattisesti tunnet itsesi ulkopuoliseksi tai jos elämästäsi tuntuu puuttuvan sinua todella ymmärtäviä ihmisiä, voi yksinäisyys olla sinun todellisuuttasi.

Mutta mitä yksinäisyys oikein on? Yksinäisyys voidaan ymmärtää sosiaalisesti rakentuneeksi ja hyvin henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Näytti ihmisen elämä päällepäin miten sosiaaliselta tahansa, voi yksilö kokea itsensä yksinäiseksi ja kärsiä yksinäisyydestä. Ja toisinpäin: niukastikin ihmissuhteita omaava saattaa kokea sosiaaliset suhteensa tiiviiksi, eikä koe yksinäisyyttä. Ratkaisevaa on ihmisen oma yhteydessä olemisen tarve eli olemassaolevien ihmissuhteiden tyydyttävyys Itselle.

On suuri ero vapaaehtoisen ja pakottavan yksinäisyyden välillä. Vapaaehtoinen, toivottu yksinäisyys, jota kuiten­kin täydentää sopivan vilkas seuraelämä, voi olla mukavaa. Yhtä onnellisena voi elää hermiitti, joka on itse valinnut yksinäisyyden. Jos taas yksinäisyys on kuin vastentahtoinen tuomio, on se epäilemättä suuri kärsimys ja siitä todennäköisesti halutaan eroon. Samaten kärsii ihminen, joka on pakotettu sosiaalisuuteen, vaikka toivoisi elämäänsä yksinäi­syyden rauhaa.

Miten yksinäisyys syntyy, miten yksinäiseksi tullaan? Itsensä yksinäiseksi kokevat ovat listanneet syiksi yksinäisyyteensä mm. sairaudet, persoonallisuudenpiirteensä, sosiaalisten taitojensa puutteellisuuden ja myös ujouden. Toisinaan raittiuskin voi olla syynä yksin jäämiseen, kun ryyppykavereiden kanssa ei enää halua viettää aikaa. Syynä voi olla myös kiusatuksi ja väheksytyksi tuleminen ja täydellinen hylätyksi tuleminen. Myös parisuhteen päättyminen on monesti yksinäisyyden taustalla ja nimenomaan miehille, siltä vaikuttaa.

Syvempiä syitä yksinäistymiseen tarjoavat psykologiset teoriat. Psykodynaaminen teoria löytää syitä yksinäisyydelle lapsuuden kokemuksista ja varhaisen vuorovaikutuksen puutteista. Kognitiivinen teoria puolestaan nostaa esiin ihmisen havainnot ristiriidasta itselle toivomiensa ihmissuhteiden ja olemassaolevien ihmissuhteiden välillä. Vuorovaikutusteoria näkee yksinäisyyden lähtökohtana puutteet vuorovaikutussuhteissa ja erottelee emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden. Eksistentiaalisen teorian eräällä lailla lohdullinen sanoma on, että yksinäisyys kuuluu väistämättömästi ihmisen olemassaoloon ja koskettaa meitä kaikkia.

Yksinäisyystutkimus käsittelee emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä erillisinä ilmiöinä. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmisen psyykkistä reagointia läheisen kiintymyssuhteen puuttumiseen, kun taas sosiaalisella yksinäisyydellä viitataan siihen, että ihminen kokee integroitumisensa sosiaaliseen yhteisöön jääneen vaillinaiseksi.

Tutkimuksissa on todettu nimenomaan emotionaalisen yksinäisyyden kokemukseen liittyvän ahdistuneisuutta, tuskaa, tyhjyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Näiden tuntemusten taustalla oleva eroahdistus saattaa parhaassa tapauksessa palvellla liikkellepanevana voimana: suuri ahdistus voi pakottaa toimintaan epätyydyttävän tilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan sosiaalisen yksinäisyyden kokemus saattaa passivoida ihmistä ja tuottaa eräänlaista välinpitämättömyyttä itseä kohtaan. Tallöin valmius olemassaolon taisteluun ei aktivoidu, vaan ihminen pikemminkin hakee hetkellistä helpotusta olotilaansa turvautumalla mediaviihteeseen ja yksin puuhailuun.

Ei-toivotun yksinäisyyden kokemukseen sisältyy usein häpeää, kateutta, masentuneisuutta ja pahaa oloa. Muodostuu helposti eristäytymisen kierre, josta seuraa yhä enenevää yksinäisyyttä, kumppanittomuutta, seksin puutetta ja itsetunnon rapisemista aina totaalisen epäonnistuneisuuden kokemukseen asti. Kun yksinäisyyden tunne on tuskallinen ja vakava, on siitä hyvin vaikea puhua muille. Ja kun äärim­mäisen pelottavaa ja uhkaavaa kokemusta vastentahtoisesta yksinäisyydestä ei voi jakaa kenenkään kanssa, syvenee yksinäisyyden kokemus ja eristää ihmistä entisestään.

Mikäli yksilö ei elämänsä alkuaikoina ole saanut mahdollisuutta kehittää kykyä turvalliseen yksinolemiseen, voi tämä puute tuottaa aikuiselämään läheisyydenpelkoa ja tarvetta pitää henkistä etäisyyttä muihin ihmisiin. Tällöin yksinäinen ihminen saattaa ikään kuin levittää ympäril­leen yksinäisyyden auraa, joka karkottaa muita. Depressiivisyydestä tai alakulosta voi siten tulla osa yksinäi­sen ihmisen persoonallisuutta.

Yksinäisyydestä kärsiminen saattaa lisätä yksilön vaativuutta ja kriittisyyttä ihmissuhteissa toisia kohtaan sekä taipumusta passiiviseen ja vetäytyvään käyttäytymiseen. Tulee mieleen, että yksinäisyyden tunteen tarkastelussa voi olla vaikea erottaa syitä ja seurauksia toisistaan. Johtuuko masentuneisuus yksinäi­syydestä vai onko yksinäisyys seurausta masentuneisuudesta? Seuraako yksinäisyydestä vetäytyvää käyttäytymistä, vai onko käyttäytymisen vetäytyvyys yksi syy yksinäisyyden kehittymiselle? Syys­euraus-suhteista on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta nämä ilmiöt näyttävät joka tapauksessa kietoutuvan tiiviisti yhteen.

Tuskallista yksinäisyyden tunnetta on tutkittu myös neurobiologisin keinoin ja ei-toivotun yksinäisyyden haitat ja vaarat ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille ovat mo­nin tutkimuksin osoitetut.

Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä mm. stressihormonitasoon, immunologiseen järjestelmään sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan ja häiriötiloihin. Krooniseksi muuttunut, psyykkistä kipua aiheut­tava yksinäisyyden tunne on selkeä riski ihmisen hyvinvoinnille ja elinaikaodotetta lyhentävä tekijä. Vastentahtoista yksinäisyyden tunnetta voidaan sanoa sosiaaliseksi tuskaksi ja kärsimykseksi. Tämä kollektiivinen sosiaalinen tuska toimii ikään kuin hälytysmerkkinä ihmislajille muutoksen tarpeesta sellaisissa tilanteissa, joissa ihmiselle elintärkeä sosiaalisen yhteyden ylläpitäminen ei toteudu.

Keskeisiä tekijöitä ihmiskunnan kehitykselle evoluutioprosessissa ovat olleet yksinäisyyden säätely ja sosiaalisuus. Neurotieteilijöiden mukaan ihmiskunnan historiassa nimenomaan tarve viestittää ja vastaanottaa, tulkita ja luottaa monimutkai­siin sosiaalisiin vihjeisiin on vaikuttanut olennaisesti ja suotuisasti ihmisaivojen kehittymiseen.

Yksinäisyystutkimuk­sen syvällisin anti meille ihmisille onkin tietous sosiaalisten voimien vaikutuksesta ihmismieleen ja ihmismielen suunnattomasta joustavuudesta sosiaalisten voimien suhteen. Kun ihmisaivojen neuro­plastisuuteen liittyvistä mekanismeista tiedetään paljon, on näköpiirissä runsaasti mahdollisuuksia ihmiskunnan hyvinvoinnin lisäämiseen ja ei-toivotun yksinäisyyden vähentämiseen.

Yksinäisyyden kokemisen voi ajatella olevan hyvin monenlaista: yksinäisyys voi olla ihmiselle lohduton, mutta yhtä hyvin myönteinen kokemus riippuen persoonallisuuden piirteistä, olosuhteista ja elämäntilanteesta. Yksinäisyydestä voi muodostua ihmiselle psyykkisen ja sosiaalisen huonovointisuuden syöksykierre, mutta yksinäisyyden tunne voi myös toimia myönteiseen kehitykseen patistavana katalysaattorina. Niin tuskallista ja haitallista ihmiselle kuin ei-toivotun yksinäisyyden kokeminen onkin, ei pidä unohtaa, että onnellinen yksinäisyys on sekin mahdollista.

Jos jäit pohtimaan omia kokemuksiasi yksinäisyydestä ja yksinäisyydentunteesta ja haluat jakaa ajatuksiasi ja keskustella, tervetuloa Elpymön ryhmään Yhteinen yksinäisyys, ks.

www.elpymo.net/news/yhteinen-yksinaisyys-terapeuttinen-ryhma-19-9-3-10-ja-17-10/

www.facebook.com/elpymo/photos/pcb.2373284439365248/2373263429367349/?type=3&theater

Blogikirjoituksen LÄHDETEOKSET:

ACHTÉ Kalle & KUUSI Katriina (toim.) (1984) Yksinäisyys. Helsinki: Otava.

ACHTÉ Kalle & TUULIO-HENRIKSSON Annamari (1984) Yksinäisyys. Teoksessa Kalle Achté & Katriina Kuusi: Yksinäisyys. Helsinki: Otava.

CACIOPPO John T. & PATRICK William (2008) Loneliness. Human nature and the need for so­cial connection. New York: W.W. Norton & Company.

DONALDSON J & WATSON R (1996) Loneliness in elderly people: an important area for nursing research. Journal of Advanced Nursing 24 (5), 952-959.

FROMM-REICHMANN Frieda (1984) Yksinäisyydestä. Teoksessa Kalle Achté & Katriina Kuusi: Yksinäisyys. Helsinki: Otava.

NEVALAINEN Vesa (2009) Yksinäisyys. Helsinki: Edita.

SAARI Juho (2009) Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOY.

SHULEVITZ Judith (2013) The Lethality of Loneliness. New Republic 5/27/2013. Vol 244, Issue 8, pp 22-29.

TIIKKAINEN Pirjo (2006) Vanhuusiän yksinäisyys. Seuruututkimus emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä määrittävistä tekijöistä. Studies in Sport, Physical Education and Health 114. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

TIIKKAINEN Pirjo (2011) Yksinäisyys teorioiden valossa. teoksessa Tarja Heiskanen & Liisa Saa­risto (toim.): Kaiken keskellä yksin. Yksinäisyyden syyt, seuraukset ja hallintakeinot. Jyväskylä: PS-kustannus.

TORSTI Marita (1984) Yksinäisyys ja ihmissuhteet. Psykoanalyyttistä tarkastelua. Teoksessa Kalle Achté & Katriina Kuusi: Yksinäisyys. Helsinki: Otava.

WEISS R S (1973) Loneliness. The experience of emotional and social isolation. Cambridge MA: MIT Press.

Takaisin